2016/10/06

niin kuin päiväkirja itselleni, mutta kuitenkin teille


Viihtyy usein omissa oloissaan ja näyttäytyy toisinaan vain ruoka-aikaan. Luonteeltaan lempeä, mutta paineen alla arvaamaton. Tavataan lajitovereidensa keskuudessa harvoin. 

En tiedä mikä sai minut alunperin kirjautumaan pitkästä aikaa (ja nyt kun puhun pitkästä aikaa, niin todella tarkoitan sitä) blogiini, jonka nimeä hädin tuskin enää muistin. Kirjoitin ensin sähköpostiosoitteen väärin, jonka jälkeen tekstikenttä herjasi salasanaa. Hetken ymmäiltyäni (jos tuo ei ole sana, keksin sen juuri) pääsin blogipaneeliin sisään ja huomasin kommentin.

KOMMENTIN!

Viesti ei ollut roskapostia, vaan se oli tullut ihka oikealta lukijalta, joka kaipasi blogikirjoituksiani. Siis että joku kaipasi minua! Täällä! Siinä samassa tykitin jo menemään Instagramiin kuvan, jonka yhteydessä kyselin varovaisesti mielipidettä blogiani kohtaan. Ja tässä sitä nyt ollaan!

Blogini luonnoksiin oli tallentunut tekstinpätkä viime vuodelta, jossa pohdiskelin tämän kanavan tarpeellisuutta ja sitä lukeeko blogeja ylipäätään enää kukaan. Olen edelleen sitä mieltä että blogien kultavuodet ovat jo ohi, mutta matkan varrella (...jota kesti reilu vuoden päivät) hiffasin jotain, minkä vuoksi palasin:

Haluan kirjoittaa.

Olen aina rakastanut kirjoittamista. Jopa niinkin paljon, että menin aikoinaan opiskelemaan sitä, kunnes tajusin että tämä (vai pitäisikö sanoa tämäkin) on niitä juttuja kun ei kukko käskien laula. Olen monesti todennut, että itselläni kyky sanoa on aivan eri kuin kyky kirjoittaa. Muistan jo teini-iässä äitini pyytäneen minua selittämään asioita paremmin, koska lauseeni olivat luokkaa "no siis sellanen jutska niinku" - tosin en tässä yhteydessä lyö vetoa siitä, kuinka motivoinut olin keskustelemaan vanhempieni kanssa ollessani viisitoista.


Poissaollessa tajusin myös sen, että olin kirjoittanut jo pitkään vain teille, en enää niinkään itselleni. Tottakai blogit ovat tarkoitettu luettaviksi, mutta jos sisällön tuottaminen alkaa maistua pelkiltä tuotetestauksilta, on aika ottaa peili kauniiseen käteen ja kysyä itseltään mikä on tämän tarkoitus.

Menipäs syvälliseksi. Antakaas kun selitän.

Toimittajakoulussa minut pistettiin kirjoittamaan erilaisia juttutyyppejä, kuten uutisia, reportaaseja ja pakinoita, joiden kirjoittamisesta minulla ei ollut hajuakaan. Milloin tekstin piti olla henkilökohtainen kannanotto, milloin tapahtumat piti kirjoittaa tärkeys- eikä tapahtumajärjestyksessä ja milloin juttua piti liioitella tai vääristellä. Koko kirjoittamisesta meni maku.

Sama pätee oikeastaan hyvin moneen asiaan mitä teen. Nauttimistani asioista, kuten tässä tapauksessa kirjoittamisesta tulee puuduttavaa ja väkinäistä, jos joudun tekemään sen jonkun tietyn mallin mukaan. Koko hommasta menee hohto ja lopulta sen huomaa myös muut.

Tätä postausta aloittaessani en todellakaan tiennyt mitä tulisin tänne vuoden tauon jälkeen suoltamaan. Ja tässä tullaankin tämän koko tekstin ytimeen. Pääpointtiin. Haluan kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo! Niin kuin päiväkirjaa itselleni, mutta kuitenkin teille.

Muutaman säännön haluan antaa kuitenkin itselleni:

→ Älä pode huonoa omaatuntoa kirjoitustahdistasi.
→ Älä pyytele anteeksi kirjoitustahtiasi.
→ Älä keksi tekosyitä kirjoitustahdillesi.

Muulla ei olekaan sitten niin väliä.

Rakkaudella, rareista rarein Pajuchu

2015/09/30

syksyinen kurpitsarisotto

    Yhteistyössä Nordalcon kanssa
Mitä mitä mitä! Syyskuun vika! Nytkö jo! No jo. Jos ikinä kuvittelin kevään kiireiseksi niin syksyn aikataulu on ollut masokismia maksimissaan. Vapaat hetket ilman pienintä velvollisuudentunteen hiventäkään ovat arjen pyörremyrskyssä nykyään luksusta, mutta päättömän kiireen keskellä sitäkin tärkeämpiä. Soitto kaverille ja kutsu ruokapöytään riittää - työnjaosta voidaan keskustella sitten paikan päällä, njäh njäh!
Pimeiden syysiltojen lämmikkeeksi ja kevyeksi seurusteluviiniksi saimme maisteltavaksi Les Fumées Blanches Sauvignon Blancia, joka on jo entuudestaan tuttu keväisestä brunssipöydästä Peetan luota. Silloin vaimo taikoi Vege! -kirjasta herkullista kukkakaalicrustia, jonka pariksi sitruksinen valkkari sopi mainiosti.
Parhaimmillaan kalan, äyriäisten (loistava myös sushin kanssa!), juustojen ja kasvisten kanssa soveltuvalle valkkarille halusimme keksiä jonkin hieman syksyisemmän reseptin ja pian mokoma löytyikin tutusta ja turvallisesta köökkikirjasta. Kurpitsarisottoa parempaa kaveria olisi viinille saanut hetken hakea, nimittäin neljän desin verran sitä lorahti itse ruokaankin! Pitänee kokata (vai pitäisiköhän tässä yhteydessä käyttää vain yksikkömuotoa) vaimon kanssa useammin, sen verran ihanaa se syömi... ruoanlaittaminen yhdessä on.
Aloita kuorimalla ja kuutioimalla 400 g hokkaido-kurpitsaa. Raasta sen jälkeen sitruunankuori ja pane se marinoitumaan oliiviöljyyn (n. 10 min). Ryöppää 100 g kurpitsakuutioita kiehuvassa vedessä 7-8 minuuttia, siivilöi ja sekoita soseeksi sauvasekoittimella. Paahda riisiä pienessä tilkassa oliiviöljyä minuutin verran. Lisää valkoviini ja loput kurpitsakuutiot. Kun viini on imeytynyt riisiin, lisää kurpitsasose. Sekoita noin 15 min lientä vähitellen lisäten, kunnes riisi on hieman al dente ja kurpitsa kypsää. Lisää voi, juustoraaste ja lopuksi hunaja, sitruunamehu ja -kuori sekä rosmariini. 

2015/09/04

TFW Helsinki - somettajista sotureiksi

No nyt! #adidasheimohommat kipitelty loppuun kunnialla ja hypermeno jatkuu. Takki ei tosiaan tyhjentynyt eikä sportti-into laantunut Joonas Laurilan ja Hanna Gullichsenin hellässä niskalenkissä - päinvastoin. Vuosisadan rakkaustarina on tässä - maaniset instagrammaajat, Paju & Minni, jäivät yhdes koos koukkuun itsensä ylittämiseen (ja Snapchattiin). Juoksukesä loppui ja semimasokistinen tuskankaipuu jäi. Näillä tavisvartaloisilla somemuijilla on myös yhteisiä unelmia ja yksi niistä on revitty bodi!
Kesästä jäi sportyfeel, mutta eittämättä myös muutama festarigramma ja hienoinen laiskotus. Apu on kuitenkin lähellä. Tämä kowa kaksikko starttaa nyt megatehokkaat soturitreenit TFW Helsingillä. Training for Warriors on iloisesta jenkkilästä tänne jylhään pohjolaankin rantautunut valmennusmetodi, joka levittää positiivista sanomaa harjoittelusta, liikunnasta, hyvinvoinnista sekä reippaasta elämänasenteesta. Siis hauskaa, yhteisöllistä ja kowaa?! Count us in! 
Tavoitteena neljät treenit viikossa ja freesi elämä myös salin ulkopuolella (ehei, ei nyt sentään ihan tipaton, mutta hivenen kuivempi...). Tiedossa varmasti hikeä, valitusta, kyyneleitä, itsensä voittamista, liikuttavan huikeaa yhteishenkeä ja aevan törkeetä somespämmiä. Silmäpallot tiukasti nyt siis tänne blogin suuntaan, sekä Pajun ja Minnin instaan (@pajunkissa, @minnihei) sekä snäppiin (@pajupurovuo, @minnihei). Soturimainen heippander täältä ja innolla täysin uudenlaisia treenejä kohti! 

Ps. Keräilemme vielä hetken itseäm... taistelijaluonnetta (!!) ja julkaisemme (mustavalkoiset) kuvat lähtötilanteesta myöhemmin...

// Kynän varressa heilui tällä kertaa ihana Minni, jonka kanssa somettaminen ja treenaaminen on kulkenut sulavasti käsi kädessä jo adidasheimosta lähtien. Minnin kanssa tulemme jakamaan fiiliksiämme treenaamisesta pitkin syksyä, joten jos motivaatio kesän jälkeiseen ryhdistäytymiseen on hukassa, niin täältä takuulla pesee! Ensimmäiset TFW -treenit (olemme vakavasti Minnin kanssa sitä mieltä että salin uudelleennimeämistä tulisi harkita tämän vaikean kirjainyhdistelmän vuoksi) ovat nyt takana ja fiilikset täydet viis kautta viis. Jos treeneistämme herää kysyttävää, niin soturit lupaavat olla valmiudessa ja vastata parhaansa mukaan. Kowa syksy tulossa, yhet (protskupirtelöt) sille!

2015/09/03

kaikki hyvin tänä aamuna

Takana on kuukausi täyttä eloa. Olen edelleen niin fiiliksissä koko elokuusta - korjaan, koko kesästä että olen tuskin edes ehtinyt noteerata kellastuneita lehtiä ja lokasuojattomuuden aiheuttamia kuraroiskeita selässäni. Mutta mitä väliä. Vaikka kesä on ollut täynnä upeaakin upeampia hetkiä, uusia ja jo tärkeäksi muodostuneita ystäviä, lieviä ja ei-niin-lieviä humalatiloja, no niitä hiton poikia (so long Tinder!) ja ennen kaikkea puhdasta onnen tunnetta kaikesta mitä olen saanut tämän kesän aikana kokea, olen valmis ottamaan syksyn täysin sylin vastaan ilman minkäänlaista pelkoa siitä, että hampaankoloon olisi jäänyt muutakin kuin muutaman mojiton mintun rippeet.

Kesän TOP-listalle pääsee niin huippuja juttuja että edes vahvaa viisikkoa on vaikea valita. (Tuossa ylhäällä tuulettaa kyllä todella kova tusina!) Ykköspallin jakaa niin heimohommat (liikutun kun edes ajatellen ihanan heimokyttämme Hannan ja kreisin valmentajamme Joonaksen koutsaamia smurffisiskoja), reissu Ljubljanaan Peetan kanssa, Flow festarit, sunnuntaiset Ääniwallit ja huh, mitä vielä! Kaivoin juuri hampaankolostani jotain ällöä: < kuvittele tämän sisältävän kaikkea yltiöpositiivista >.
Tämän postauksen tarkoituksena oli pehmustaa jälleen hieman tökeröä laskua blogin ääreen, joka on laahannut tuttuun tapaansa resinalla perässä jo keväästä saakka. Huomisesta lähtien homman nimi on kuitenkin eri, kun jotain todella jännää, kowaa, siistiä ja ehkä vähän sairastakin on luvassa niin blogini, meikäläisen kuin erään kolmannen osapuolenkin osalta. Meitä kaikkia jännittää niin että mikäs tässä kahdelta yöllä täydessä valmiudessa. Äää!!

2015/08/13

she (definitely) goes to the flow

Siis a-pu-va mitkä neljä viikkoa duunissa (melkein, kohta, ihan just!) takana. Myymäläpäällikön virka ei taida ihan olla meikämimmin hommia, mutta huh kohta siitä on selvitty. Eilen työpäivä venyi 11 tunnin mittaiseksi ja tänään edessä samanmoinen, joten voitte varmaan kuvitella miten paljon odotan jo viikonloppua ja festarikesän hoteimpia päätöskekkereitä, eli iki-ihanaa Flow Festivaalia, jonne allekirjoittaneen pitäisi saada kyllä vipin vippi jo ihan pelkän blogin nimen perusteella. Ehe ehe.

Otin jo alkuviikosta ryhtiotteen festareiden ohjelmiston suhteen, koska täytyy myöntää etten ollut ehkä ihan täysin kartalla (totta puhuen en ole ollut viimeisen kuukauden aikana täysin kartalla juuri mistään) tarjonnasta. Nyt kolme päivää festareiden omaa soittolistaa kuunnelleena on löytynyt jo vaikka miten monta ihanaa uutta suosikkia, sekä vanhoja yllättäjiä. Omille suosikeilleni kokosin >>MY FLOW<< -soittolistan, joka saa luvan keikkua hyvässä festarifiiliksessä mukana myös blogin sivupalkissa. Pistäkää siitä seurantaan!

Jotta fiilis festareille saataisiin maksimoitua, ajattelin nostaa muutaman best of the bestest -kipaleen artistisuosikeiltani, joiden kanssa etkoillessa ei voi mennä pieleen! Sunnittelemaani tarkkaa festariaikataulua pääsee puolestaan kurkkaamaan täältä. Huhhhh miten paljon odotankaan huomista! Niin paljon hunajata korville luvassa.

>>Elliphant (SE) FRI 18:30 - Black Tent<<
>>Diplo (US) FRI 20:15 - Black Tent<<
>>Lorentz (SE) FRI 22:30 - Tiivistämö<<
>>Run The Jewels (US) FRI 00:00 - Black Tent<<
>>Skepta & Wiley (UK) SAT 18:30 - Black Tent<<
>>ILOVEMAKONNEN (US) SAT 21:00 - Black Tent<<
>>Years & Years (UK) SAT 21:45 - Lapin Kulta Blue Tent<<
>>Seinabo Sey (SE) SAT 21:45 - Bright Balloon 360• Stage<<
>>Evian Christ (UK) SAT 22:30 - Black Tent<<
>>Future Islands (US) SAT 00:00 - Lapin Kulta Blue Tent<<
>>Tyler, The Creator (US) SUN 18:00 - Lapin Kulta Blue Tent<<
>>Flying Lotus (US) SUN 20:15 - Lapin Kulta Blue Tent<<
>>Tove Lo (SE) SUN 20:30 - Black Tent<<
>>Florence + The Machine (UK) SUN 21:30 - Main Stage<<
>>Future Brown (US) SUN 22:15 - Black Tent<<

2015/07/27

kabanossihotline

Voi että mitä kesämuistoja muistikortin perukoilta löytyykään! Aion paneutua näihin sellaisella antaumuksella, että jaan niitä vielä vaikka keskellä pimeintä talvea jos huvittaa. Ensimmäinen viikko töissä on jo takana päin ja neljä viikkoa kestänyt kesäloma vain kaunis muisto takaraivossa. Viime vuonna töihin paluu tuntui virkistävältä, mutta nyt kurkkuun on noussut pieni pala marttyyrimaista ahdistusta. Viikko myymäläpäällikkönä on tuntunut lähestulkoon vuodelta ja stressikäyräkin on noussut jo paikoitellen siihen malliin että pian ollaan taas loman tarpeessa.
Vaan eipä auta itku markkinoilla. (Eipä. Sunnuntait kuluvat nykyään sikiöasennossa ripsarit poskilla.) Mokomaa hauskuutta on vielä kolme viikkoa jäljellä, mutta perhana niin on kaikkea muutakin! Viime viikonloppu kului (juuri sen tarkempia yksityiskohtia muistamatta) Turussa H2ö festivaaleilla, ensi viikonloppuna viiletän Kallio Block Partyissa ja kohta riehutaankin jälleen Flowssa! Mitäs jos sen jälkeen rauhottuisi taas hetkeksi?
Seuraava kuvasato on taltioitu kesäloman alkumetreillä, kun olimme viettämässä juhannusta Peetan mökillä. Miten ihanaa että olen saanut elämääni taas uusia ihania ystäviä, joiden kanssa voin jakaa niin iloni kuin surunikin. Erittäin tiivistunnelmaisesta, Kabanossihotlineksi nimetystä tyttötsätistä riittäisi aihetta jo vaikka kirjaksi saakka. (Hakkaisi muuten Bridget Jonesit ihan mennen tullen.) Ootte kultaa!

2015/07/09

uusi koti kalliossa

Ennen kuin isken ajatuksella reissukuvien kimppuun (miksi matkapostaukset tuppaavat aina olemaan yksi ikuisuusprojekti...), ajattelin vihdoinkin esitellä uuden kotini, jossa olen asustellut nyt melkein parin kuukauden ajan! Muutto Töölöstä tuntuu jo todella kaukaiselta, vaikka vasta kesäkuun alussa sain raahattua viimeisetkin tavarat Kallioon. Vaikka Instagramin puolella onkin vilahdellut jo hieman reaaliaikaisempaa kuvamateriaalia, ajattelin esitellä uuden kotini ensin täysin puhtaalta pöydältä, sillä totta puhuen täällä näyttää edelleen hyvinkin keskeneräiseltä.

Listasin ylle uuden asunnon plus- ja miinuspuolet. Yllättävän paljon positiivisia puolia tuli mieleeni, eikä miinuspuolistakaan oikeaa haittaa löydy kuin säilytystilan puutteesta - vuokrasoppariini kun ei sisälly edes kellaritiloja... Suurin plussa on ehdottomasti asunnon pohjaratkaisu, joka tuntuu 25,2 neliöön nähden todella tilavalta. Edellinen yksiöni oli kooltaan paljon suurempi, mutta esimerkiksi suihkutella sai lähestulkoon vessan päällä, mistään omasta pyykinpesukoneesta nyt puhumattakaan. Nykyinen vessani on siihen nähden valtava ja vaikka talonyhtiöstä löytyy ilmainen pesutupa (taas yksi plussa lisää!), pesen pikkupyykit mieluusti omassa koneessa.

Lähdin etsimään tietoisesti jälleen vanhaa kerrostaloasuntoa, jossa huonekorkeus, suuret ikkunat ja vanhat puuovet pääsevät oikeuksiinsa uudistettujen pintamateriaalien kanssa. Muuttaessa seinäpinnat kaipasivat kuitenkin maalia ylleen, jonka tuloksena rumat kukkaboordit saivat kyytiä. Nyt ilme on huomattavasti freesimpi! Uudistetuista pintamateriaaleista ihastuin eniten kylppärin söpöön kaakelilattiaan (talonyhtiön saunatilat ovat remontoitu samanhenkiseksi - ilmainen lenkkisauna kiinnostaa!), mutta keittiön kullanruskeille kaakeleille olisin toivonut jotain hieman neutraalimpaa vaihtoehtoa.

Ja voi jumankekka mikä riemu syntyi, kun kuulin asuntoni sisältävän astianpesukoneen! Se on ollut pieni taivas maan päällä, enkä enää osaa ajatella elämää ilman. Olen jo testannut että pahemmatkin juhlajäljet saa siivottua sen avulla alta aika yksikön! Uudesta sisäpihastanikin olen huudellut jo useampaan otteeseen, on se nimittäin sellainen kesäjuhlien grilliparatiisi että!

Vaikka lokaationa toimii Kallio, on asuinympäristö erittäin rauhallinen - varsinkin kun ikkuna on suunnattu sisäpihalle päin. Ainoaa metelihaittaa koituu rappukäytävästä kantautuvista äänistä, sekä ulko-ovien ikkunalaseista, jotka kiinni pamahtaessaan kuulostaa siltä kuin ukkonen olisi pään päällä.

Summa summarum: pikkiriikkisistä miinuspuolista huolimatta meikä diggaa! Ja on muuten aika hiton kivaa asua taas yksin. Ehehehe. Ensi kerralla (tai siis sitten kun olen saanut hankittua ruokapöydän tuoleineen, asentanut lamput kattoon ja keksinyt jonkun fiksun säilytysjärjestelmän vaatteilleni) siirrytään esittelyssä seuraavalle levelille!